Ei uutta länsirintamalta

Viime ajat kuvausrintamalla aika on kulunut melko tiiviisti erään yrityksen ensi vuoden kampanjakuvia paukutellessa. Tuo realimaailman työ on aika kaukana näistä kuvista joita pyörittelen esim. täällä - reaalimaailma on aina reaalimaailmaa. Jahka saan tuon työprojektin valmiiksi ja hyväksytyksi, niin voisin laittaa joitain kuvia tännekin esille; noista näkyisi hyvin mistä se leipä sitten loppujen lopuksi tulee kuvauksessa.

Muuten menen edelleenkin säästöliekillä; omia kuvauksia vain minimimäärä. Tässä asiassa pitäisi kyllä taas ihan oikeasti aktivoitua - tämä koomaa lähentelevä olotila ei ole pitkänpäälle kovinkaan mukavaa. Ohessa kuitenkin vielä yksi harjoitelma Anna-Karinin kanssa.

Malli: Anna-Karin
Kuvankäsittelymusiikki: The Clash; London Calling

Pikku puuhastelua

Omien kuvausten kanssa menen edelleen säästöliekillä; kuluneella viikolla sain sentään tehtyä parin duunikuvauksen lisäksi yhden harjoittelusession studiolla. Tekninen toteutus meni taas hieman sinnepäin - ei katastrofi mutta ei myöskään sitä mitä olin hakemassa. Onneksi loistava malli Anna-Karin teki kuvista paremman näköisiä kuin ne todellisuudessa ovat.

Yksi asia studiokuvaamisessa jota en ole oppinut käyttämään on normaalisti muotokuvastudioissa katosta roikkuva hiusvalo - yleensä strippimuotoinen softbox. Minusta ei ole vain koskaan tullut kaveria tuon kanssa. Mielestäni pehmeä hiusvalo tekee kuviin aina pliisun rippikuvamaisen vaikutelman - tiedättehän niitä perusmuotokuvia, jotka maksavat neljäkymppiä kappale ja joilla vuorataan suomalaisten studioiden näyteikkunat. Tietenkin pahemmin silmään sattuu jos hiukset on valaistu (lue jätetty valaisematta) muodottomaksi mustaksi kypäräksi - tuo taas on amatööripuolella yleisin kuvausvirhe.

Itse korvaan hiusvalon tavallisimmin hunajakennojen kautta ammutulla korkovalolla tai joskus yläviistosta mustalla, takaa-ampuvalla sateenvarjolla. Tuolla saa mielestäni parhaiten piirtoa erityisesti tummiin hiuksiin.

Malli: Anna-Karin
Kuvankäsittelymusiikki: Deep Purple; Pictures of Home

Esikuvia

Katselin pitkästä aikaa kuvaajaidolieni portfolioita läpi. Tuosta innostuneena puuhastelin oheisen harjoitelman yhden suuren esikuvani, Desiree Dolronin tyyliin. Kuten näkee niin matkaa on minulla vielä paljon kuljettavana. En esimerkiksi pysty ymmärtämään millä keinolla Desiree hallitsee mustan pään sävyasteikon niin upeasti kuvissaan.

Ja kun esikuvista puhutaan niin voisinpa nyt luetella heitä hieman eri kuvaamisen osa-alueilta. Joten tässäpä omia lemppareitani, olkaapa hyvät:

Taidekuvaus:
• Desiree Dolron
• Andrzej Dragan

Muotikuvaus:
• Henrik Karlberg
• Kristian Schuller
• Rasmus Mogensen
• Bo Egestrom

Mainoskuvaus:
• Dave Hill
• Tom Nagy
• Markku Lähdesmäki
• Nana Simelius
• Hannes Kutzler
• Chris Clor

Lisäksi Suomessa on tällä hetkellä todella lupaava joukko kuvaajia, joista pidän valtavasti ja joista uskon kuultavan vielä jopa maailmanlaajuisesti. Esimerkiksi Onni Kinnunen, Olga Poppius, Jani Kääriäinen, Mika Siren, Ville Paul Paasimaa, Mikaela Löfroth...

Jos iltanne ovat yhtä tylsiä kuin minulla niin googlailkaapa noita kuvaajia; itseäni ainakin heidän kuvansa sykähdyttävät aina uudestaan (tietenkin olisin voinut laittaa linkitkin valmiiksi mutta annetaan nyt hieman sijaa teidän omatoimisuudellekin ;D)

Malli: Katja
Kuvankäsittelymusiikki: Blue Öyster Cult; Veteran of the Psychic Wars

Angstia ja Isänmaan asialla kuvaamista

Ei ole mikään salaisuus, että olen sairastanut koko aikuisikäni vakavaa masennusta kaikkine lieveilmiöineen. Vaikka rajalla on käyty monta kertaa, niin olen silti säilynyt työkykyisenä. Itseasiassa sairaudestani on ollut minulle jopa apua työelämässä. Koska olen jatkuvasti henkisesti vereslihalla, niin sen myötä olen oppinut aistimaan paremmin muiden ihmisten tunteita ja mielihaluja - herkässä tilassa oleva mieli pystyy myös lukemaan muita ihmisiä paremmin. Tämä on auttanut minua erityisesti mainonnan ja markkinoinnin suunnittelussa niin omituiselta kuin sen kuulostaakin. Siinä missä normaalit alani ihmiset ovat yleensä oman erinomaisuutensa sokaisemia, niin olen oppinut oman kipuni kanssa enemmän katsomaan ja kuuntelemaan toisia ihmisiä - miettimään mitä he todella haluavat ja tuntevat.

Tuosta valopilkusta huolimatta elämä tämän sairauden kanssa ei ole kovinkaan mukavaa tai ainakaan helppoa. Varsinkin tänä syksynä masennukseni on taas näyttänyt ilkeimpiä puolia itsestään ja tehnyt kaikkensa lyödäkseen minut lopullisesti maahan. Tästä syystä en ole kuvannutkaan muuta kuin vain sovitut työkeikat - kaikki omat projektit ovat jääneet odottamaan parempia ja lempeämpiä aikoja.

Oheinen kuva on Kokoomuksen Nuorten Liitolle kuvaamaani materiaalia - kyseessä on mainoskuva heidän jäsenhankintakampanjaansa. Oli sinänsä piristävää kuvata ns. isänmaan asialla ja tehdä matskua, jonka tilaajataho oli hyvin tavanomaisesta poikkeava.

Malli: Liisa
Kuvankäsittelymusiikki: Depeche Mode; Try walking in my shoes

Focus hukassa

Tällä hetkellä omat kuvausprojektini ovat suhteellisen hukassa. Päätin jättää vähäpukeiset (ns. glamourkuvaukset) jotakuinkin kokonaan pois repertuaaristani. Viimeisin asiakkaan tilaama ja maksullinen glamourkuvaus minulla on lokakuussa ja sen jälkeen tuon puolen hommat ovat näiltä näkymin lopussa minulta. Olen vain todennut, että on kolme kuvaamisen alalajia, joista en saa loppujen lopuksi minkäänlaisia kicksejä. Ne ovat luontokuvaus, glamourkuvaus ja mallikansiokuvaukset.

Joten miksi tehdä asioita pakolla ja joka kerta lopputulokseen pettyen. Yksi syy myös miksi en ole kovinkaan innostunut glamourpuolen hommista on se, että tästä maasta löytyy loppujen lopuksi vain hyvin vähän tuohon työhön todella hyvin sopivia malleja. Suurimman osan kanssa homma menee pakolla vääntämiseksi ja loppujen lopuksi kukaan - ei kuvaaja, ei malli eikä asiakaskaan ole lopputulokseen kovinkaan tyytyväinen.

Nyt minun pitäisi vain lähteä määrätietoisimmin etsimään niitä kuvaamisen alueita, joista todella nautin ja minulla voisi olla jotain annettavaakin. Siihen saakka tämä on vain jonkiasteista tyhjäkäyntiä, jonka aikana hoidan vain sovittuja asiakaskuvauksia ja omat kuvaukset ovat todella minimissä.

Oheinen kuva syntyi sivutuotteena kun kuvasin Kalle Kaaja & Caravan -tanssibändin levynkansikuvia. Photarointi syntyi sitten suht nopasti ja liikaa huiskien viime yön unettomina tunteina. Mutta oli virkistävää pitkästä aikaa tehdä töitä keski-ikää lähestyvän miehen kuvan parissa.

Malli: Kalle Kaaja
Kuvankäsittelymusiikki: Dream Theater; Awake

Narsismia

Kerran vuodessa täytyy olla kusipäinen narsisti ja ottaa yksi omakuva. Tämänvuotinen syntyi sivutuotteena kun olin perjantai-iltana kuvaamassa ystäväpariskuntaani Jaria ja Pirjo-Riittaa. Valot olivat sattumalta sen verran ok kohdilla, että hyppäsin itse lopuksi tuolille ja Jari painoi laukaisinta. Sen verran minun piti tässäkin (tietenkin) töpätä, että jätin aukon liian suureksi, muistaakseni 5,6:een. Jos olisin lisännyt salamoihin pari pykälää lisää tehoa ja himmentänyt aukon kahdeksaan tai yhdeksään, niin olisin saanut kuvan struktuurit erottumaan paremmin, nyt 150 millisellä objektiivilla terävyysalue jäi liian lyhyeksi. No, opinpa taas jotain ja ehkä ensi kerralla mokailen taas hieman vähemmän.

Maalaiselämää

Yksi kesän tavoitteistani on ollut päästä kuvaamaan pellolle ennen heinäntekoaikaa. Tänä iltana tämä lopultakin onnistui Laihialla luottomallini Elinan kanssa. Innostuin niin lujaa, että mieleni tekisi päästä kuvaamaan jotain muutakin kansallisromanttista ennen kuin syksyn ulkokuvaussäät muuttuvat mahdottomiksi.

Tässä kuvassa käytin nykyistä lempparivalaistustani, jossa päävalo tulee kovana mutta fillivalo on pehmeä - ja aurinko toimii iltaisin loistavana korkovalona.

Malli: Elina
Kuvankäsittelymusiikki: Depeche Mode; I feel You (luuppina)